Kriisiajan käsityöt – Ukraina

Ukrainan tilanne ahdisti minua jo keväällä ja osallistuin äitien järjestämään mielenilmaukseen Helsingissä. Hyökkäyssota jatkui edelleen, mutta mielenosoituksia ei enää ole järjestetty. Kerran huomasin kävelyllä ollessani Etelä-Helsingissä verkkoaitaan kiinnitetyn sinikeltaisen nauhan ja sain oivalluksen, että minäkin voisin virkata sellaisen nauhan ja viedä jonnekin. Ostin heti lankakaupasta sinistä ja keltaista villalankaa ja lähdin matkalle, ja iltaisin vapaa-ajalla neuloin saman tien rannelämmittimen eräälle patsaalle, nimittäin keskeisellä paikalla Joensuussa oleva Kosiosudelle. Toisen sinikeltaisen neuletyön vein Pro Lapinlahden yhteisötaideteoksen osaksi. Sitten pitkittyvä sota alkoi ahdistaa enemmän ja halusin kirjoittaa PEACE johonkin työhöni. Sopivasti tulikin KSL:n ja Craft Cornerin paneelikeskustelu ja työpaja käsityöaktivismista. Opin työpajassa käyttämään kirjontakehystä ja opastuksen yksinkertaiseen kirjontaan. Tein kirjonnasta ja lisäkankaasta eräänlaisen tyynyn muovitäytteen avulla. Se odottaa nyt sopivaa ripustuspaikkaa.
Käsityön tekeminen on minulle meditatiivista niin kauan, kuin minun ei tarvitse lukea neuleohjeita, en kertakaikkiaan opi tekemään edes villasukkaa, koska koulussa ei koskaan sitä opetettu ja rakas äitikään ei sitä opettanut, vaikka hän oli itse hyvä neulomaan. Viime viikolla viimeksi aloitin sukan ja varsi onnistui hyvin, mutta kantapäästä eteenpäin epäonnistuin totaalisesti. Teen käsitöitä mieluummin yksinkertaisella tekniikalla ja nopeasti valmistuvia töitä, ja kun olen vienyt Ukraina-työni jonnekin yleiselle paikalle, olen ottanut kuvia ja monta kertaa käynyt tarkistamassa, onko työ enää paikoillaan. Kosiosuden rannekkeen kohtaloksi veikkaan roskista, koska uutisten mukaan susi on saanut virallisessa joulunavauksessa tonttulakin ja yleensä ylimääräiset sudelle ripustetut härpäkkeet häviävät jonnekin. Lapinlahden aitaan laitetut työt ovat saaneet olla rauhassa.